Postaus

Minulla ei oikeastaan ole erityisen vahvaa moraalista kritiikkiä morsiamen hinnoista, aviotaloista tai hääautoista. Ne ovat enemmänkin aikakauden tai sosiaalisen kehityksen vaiheen tuotteita. Kuitenkin mikä tahansa tapa, kun se siirtyy "molemminpuolisesta suostumuksesta" siihen, että "jos et anna sitä, et voi mennä naimisiin", ja sitten vilpittömyyden ilmaisemisesta kahden perheen väliseksi omaisuuspeliksi, todelliset kustannukset ovat usein ne nuoret, jotka valmistautuvat elämään yhdessä. Japani on itse asiassa kokenut samanlaisia muutoksia. Nopean talouskasvun ja kuplatalouden aikana japanilaiset häät korostivat myös suuruutta. Häiden, myötäjäisten, kihlautumisten, asumisen ja kodinkoneiden kulut olivat kaikki merkittäviä, ja avioliittoehtojen vaatimukset perheiden keskuudessa olivat paljon monimutkaisemmat kuin nykyään. Mutta kuplan puhkeamisen jälkeen talous on kokenut pitkään matalaa kasvua, ja nuorten tuloodotukset, kulutusnäkökulmat sekä näkemykset avioliitosta ovat kaikki muuttuneet. Monet asiat, joita aiemmin ajateltiin "avioliiton pitäisi", ovat hitaasti arvostettavissa todellisuuden myötä. Nykyään on harvinaista kuulla japanilaisten vanhempien pitävän "sinun täytyy ensin omistaa talo, auto ja antaa tietty määrä rahalahjaa" tiukkana kynnyksenä lasten avioliittoa varten. Jos sinulla on kyky, tee se paremmin; jos kykysi on keskitaso, pidä se yksinkertaisena. Jos et pysty ostamaan taloa, vuokraa talo; jos et tarvitse autoa, älä osta sellaista; ja budjetoi häät omien varojesi mukaan. Verrattuna siihen, että kaksi perhettä tarjoavat toisilleen ehtoja, kyse on enemmän nuoren parin tuloista, työstä, elämänsuunnitelmista ja siitä, pärjäävätkö he avioliiton jälkeen. Tämä on itse asiassa avioliiton luonnollisempi tila, kun yhteiskunta vähitellen kypsyy.